Lapsi toi matikankokeensa
näytille.
”Mahtavaa!” minä
ilahduin, mutta lapsi nyrpisti. ”Mikä on? Tavoitehan on saavutettu.”
”Kaikki muut sai
enemmän pisteitä,” lapsi mutisi.
”Kultaseni.” Otin
lapsen syliini ja katsoin silmiin. ”Mehän sovittiin tavoitteeksi puolet
pisteistä. Sen saavutit, ja enemmänkin.”
”Mutta kun ne
muut,” yritti lapsi.
”Ihan sama, mitä
ne muut! Tavoitteesi oli puolet pisteistä. Sait yli puolet. Olen sinusta ylpeä!”
Lapsi kohautti
olkiaan.
”Katsotaanpas.
Tässä on idea oikein, mutta lainattu numero meni vahingossa tuonne. Tässä
toisessa sama virhe…” Vähitellen lapsen katse kirkastui ja kohta hän kipitti
iloisena kaverille.
Minä jäin
miettimään, miten erilaista kuin kympin oppilaan äidin ilo on minun iloni.
