Siellä se uusi
tyttö, Emilia, nojaili pylvääseen, katse muka kohti futiksenpelaajia
hiekkakentällä. Siiri painoi kasvonsa kohti kirjaa ja tuijotti Emiliaa kulmiensa
varjosta.
Siiri oli
tottunut olemaan omanlaisensa. Hänen kiiltomusta tukkansa erottui aina koulun
vaaleasta hiusmerestä, ja luokkakuvissa hänen mantelisilmänsä kiinnittivät aina
huomion. Tänään samalla vitosluokalla oli kuitenkin aloittanut tämä Emilia, joka
muistutti elävästi Siirin omaa peilikuvaa.
Siiri sulki
kirjansa ja kömpi ylös. Hänen oli pakko saada tietää, oliko Emiliakin
adoptoitu. Ennen Siirin ensimmäistä askeltakaan Emilia pyörähti ympäri ja
marssi juttelemaan sen tyttöporukan kanssa, jota Siiri kutsui barbietytöiksi—pinkkiä,
blondia, glitteriä… muovia. Siiri tuhahti. Ihan sama. Kai kiinalainenkin voi
olla barbie.
