Wishing

Alice’s wait for Christmas had never been so fevered. After her father died, she had written to Santa with just one wish: to see Dad again, just once.

On Christmas morning she dashed downstairs, but instead of a smiling Dad she found only an oblong parcel with her name on it. It turned out to be a fishing rod. Alice and Dad had often gone fishing, but her heart fell.

Still, she took the rod out to the lake in the spring and in Dad’s favourite spot she cast the line in the water. Soon she pulled up a big, slippery perch. It twisted as she slid out the hook, and in its bright scales Alice saw a familiar face flash for half a heartbeat. She started so violently that the fish writhed away and fell back into the water.

As Alice stared after it, doubting herself, the fish leapt up again in front of her. Now she could hear her father’s voice quite clearly: “Help! Let me out!” Then the perch swam off into the depths.

Exile / Poissa

I stand here, and I stand here, and I stand
But the doors don’t open and the words don’t sing
They’ve shut me out of fairyland,
Taken my portal,
Stolen my eyes and deafened me
Broken my legs and my sword

I would seek out the culprits, force them to recant
But I can’t see who
I can’t go where
And I certainly cannot fight

I stand, and turn, and cry here
And can’t hear their victory dance.

--

Seison tässä, seison tässä, ja seison
Eivätkä ovet aukea, sanat eivät soi
Minut suljettiin haltiamaasta,
Porttini vietiin,
Sokeaksi, kuuroksi tehtiin,
Särjettiin jalat ja miekka

Etsisin heidät ja pistäisin katumaan
Mutta en näe kuka
En pääse luo
Enkä todellakaan voi taistella

Seison, käännyn, itken tässä
Enkä kuule voitontanssiaan.

Loppusiivous

Kääri muistot paperiin ja pakkaa pois,

Mädät unelmat voit heittää roskiin.

Siivoa kyyneleet ja sirpaleet.

Kaiva esiin nauru ja pukeudu siihen,

Ota eväitä reppuun ja sulje ovi kunnolla.

Pelon kieliä vingutellen tanssi tästä pihasta pois.

Mitä haluatte

Kun kuolen,

Ottakaa minusta se,

Minkä haluatte.

Minä en tarvitse enää mitään siitä,

En muistojani, en haaveitani,

En tapojani, hyviä enkä pahoja,

En tietäni enkä polkujani.

Ottakaa minusta vain se,

Minkä tarvitsette,

Ja valitkaa viisaasti.

Jos painaa liikaa, älkää kantako,

Säälikää selkäänne.

Ei tarvitse tuskailla eikä taistella.

Saatte haudata sen, mitä ette jaksa.

Two hours

Two precious hours

That’s what I’ve bought for today.

The door closes on their eager laughter

and their smiles and kisses,

and they run away with my heart.

I turn to greet myself and smile

The darkness fades as the walls turn to glass,

and in minutes I’m the Queen of Infinite Space,

The Lady of the Silent Moments.

In two hours my money will be spent

they’ll return with their treasures and hugs.

I’ll force my heart down my throat again

and rip myself off my body

so it’s not crushed by the noise and the colours.

Pieni evakkotyttö

“Mis työ ootta?” kuiskaa tyttö pimeään.

Tämä on nyt hänen kotinsa,

Tämä hänen uusi vuoteensa,

Ja hän makaa siinä kipu viiltäen,

Eikä ymmärrä,

Miksi äiti ei auta,

Miksi sisko ei tule,

Miksi isä ja veli ovat poissa.

Mutta kun koko maailma on muuttunut,

Niin miten he tytön löytäisivätkään,

Näin vieraasta paikasta?

Tai ehkä ne eivät häntä enää halunneet.

Ehkä onkin vain hän,

Pois lähetetty tähän huoneeseen,

Jossa itku ei merkitse mitään.

”Mis työ ootta?” kuiskaa tyttö pimeään

Eikä hän tunne enää kättä,

Joka ryppyistä otsaa silittää.

Kiire

Luentojen välissä etsin rauhaisan nurkan

Etsin numerosi nopeasti ja soitan.

Ääni himmeänä, käheänä, vastaat,

Että nyt on hoitaja tulossa tekemään toimenpidettä.

Bussille kiirehtiessäni soitan uudestaan,

Nappaan kiinni pienestä joutohetkestä kadulla.

Ei se ollutkaan mitään, sanot,

Katsoi vain, oliko tiputuspullo lopussa.

Illalla teen toisella kädellä lettuja

Ja toisella makselen laskujasi,

Mietin, kenelle soittaisin saattohoidosta

Samalla kun autan lasta läksyissä.

Kiire ja pysähdys

Loppu ja kiritys

Sydän ja hengitys

Niiden väliin minä puserrun.