Tietääkö hän, että olen täällä?
Joskus hänen kasvoillaan häivähtää se ilme, jonka näin joka ilta, varmimmin neljän, viiden kaljan jälkeen. Makuuhuoneen kaappi on yhä puolillaan vaatteitani. Huone, jossa lapsemme piti kasvaa on yhä puoliksi pinkki, ja tuoli, jonka potkaisin altani kuollessani, on yhä sen huoneen nurkassa kumollaan.
Joskus hän soittaa puhelimeeni, kuuntelee ensin soittoääntä ja sitten vastaajaan asettamaani viestiä. Silloin hän ei varmasti tiedä minun katsovan. Yleensä sen jälkeen hän avaa ensimmäisen oluen.
Mutta ehkä kerran kuussa hän palaa keskiyön paikkeilla horjuen. Hän vie naisen sänkyymme, ja jyystäessään häntä lakanoissani hän nostaa katseensa suoraan silmiini ja ärähtää: ”Tätäkö haluat, huora?”
No comments:
Post a Comment