Löysin vihdoin sen tonttupesän, aivan vahingossa. Lojuin saunaneteisessä makeiden löylyjen päätteeksi viileten ja tuijottaen kattoon, kun säleiden raosta vilahtivat koivunvihreät silmät ja jotain kahahti siellä pimeässä.
Teeskentelin, etten huomannut mitään. Nousin omia aikojani, kasasin kiireettä tavarani ja maleksin ulos ovesta talon puolelle. Keittiössä nostelin kaapeista esiin muutamia yksinkertaisia aineksia ja tyytyväisesti vihellellen sekoitin niistä kunnon tonttuherkut, jotka vein ylälauteille.
Tontuilla on varmaan maailman paras PR-toimisto. Mikä muu selittäisi niiden maineen hyvinä henkinä ja yleisesti ihanina, söpöinä olentoina? On kuin vain minä tietäisin niiden olevan lähinnä syöpäläisiä, talojen nurkissa lorvivia ahneita loisia!
Että minä vihaan tonttuja. Onneksi on kloori ja rotanmyrkky.
Blogistani löytyy kiitos, mikäli sellaisen tahdot. Muuten toivon lukevani lisää ihanan vinksahtaneita juttujasi, kiitos niistä!
ReplyDelete