Into piukalla hän rakensi kivan elämän

Hän antoi lapsille kaikki hyödylliset, hauskat, kivat palikat

ja heitti pois ne, jotka eivät kivaan elämään kuuluneet.

Joskus oli kyllä vaikea tietää, mistä palikasta olisi hyötyä.

”Omaa aikaa” jäi, koska kivoilla vanhemmilla oli omaa aikaa,

mutta ei liikaa, sillä kivat vanhemmat viettivät aikaa lastensa kanssa.

Intohimo sai lähteä, mutta

hysteerinen kikatus sai jäädä, vaikka mies piti sitä liian äänekkäänä,

sillä siitä hän ei raaskinut luopua.

Hän rakensi lapsille kivan, sopivan päiväjärjestyksen,

johon oli merkitty herääminen, ruokailut, ulkoilu ja nukkumaanmeno.

Hän rakensi heille positiivisen viitekehyksen, johon identiteetti oli hyvä ripustaa

ja puhui kaikista oikeista asioista oikealla äänensävyllä,

kunnioittavasti, rauhallisesti, luontevasti ja rakastavasti.

Hän hankki lapsille kivat harrastukset, joissa nämä oppisivat itseilmaisua.

Kivoissa perheissä ei miekkailtu, kirjoitettu, larpattu, joten ne muokattiin

liikunnaksi ja luovuudeksi.

Hän otti kivoja valokuvia, jotta lapsilla olisi aineksia elämäkirjaansa,

tismalleen yhtä monta molemmista joka kuukausi.

Hän kasasi lapsilleen sylin täydeltä kauniita, värikkäitä, kivoja kokemuksia,

palikoita, joista nämä saisivat rakentaa omanlaisensa elämän,

omanlaisensa kauniin, värikkään ja kivan elämän.

Mutta eräänä rumana varhaiskevään päivänä,

Sellaisena päivänä, joita ei pitäisi ollakaan, kun maa on paljas ja märkä ja puut tyhjiä

Esikoinen nousi ylös palikkakasansa luota ja sanoi:

”Äiti, eikö meillä ole mustia palikoita?”

Ja kuopus haki kirveen ja hakkasi palikat pieniksi kappaleiksi.

Ja kiva äiti toi esikoiselle tummansävyisiä palikoita,

Ja näytti kuopukselle, miten palikankappaleista tuli ihan uusia muotoja

Ja iloitsi lastensa herkästä luovuudesta

Eikä ymmärtänyt, miksi palikat sitten jäivät sivuun.