Rautaportti

Rautaisella portilla he seisoivat. Äiti epäröi ehkä,

Epätoivon murunen kiersi sydäntä

Ja se kaihertaisi siihen reiän

Vuosien, vuosien, vuosien vieriessä,

Reiästä joka päivä vuotaisi hieman elämää hiekkaan

Jos nyytti hänen käsivarsillaan tästä portista kulkisi.

Isä katsoi kai yli järven pitkin kaartuvaa rantaa

Ja sulki sydämensä kiveen, joka sen äänen vaimentaisi

Ei kyyneliä, ei, vaikka leukaperät murtuisivat

Suussa veren maku, veren, joka hakkasi suonissa

Joka hakkaisi, hakkaisi suonissa vielä hautajaisten jälkeen

Suonissa tuon tyttären, vaikka miten kauas olisi matkannut.

Sisko varmaan tiesi vain, että pian hän ei olisi enää sisko

Pikkusisko ei olisi koskaan ollut hänen pikkusiskonsa

Portin tuolla puolen ei ollut pikkusiskoja eikä isosiskoja.

Viimeiset askelet äiti kulki yksin ja laski lapsensa portille.

Ainoa avoin tulevaisuus

Oli tämän rautaportin sisällä, josta vain yksi voi kulkea.

Kyynelillä äiti pesi nukkuvan lapsensa kasvot.

Ehkäpä toinen äiti ne ilonsa kyynelin huuhtoisi.