Rippeet

Veren mukana tulivat kyyneleet. Ne juoksivat pitkin naisen ryppyisiä poskia samalla, kun veri valui käsivarren viiltohaavasta. Kauan sitten veri oli tuonut iloa ja mielihyvää, mutta nyt jäljellä oli vain kipu ja rakkauden rippeet.

Nainen keräsi punaiset pisarat kuppiin viimeistä myöten. Ikkunan takana taivas tummeni hitaasti, ja kohta olisi aika avata arkun kansi. Olkoonkin, että Vlad ei ollut siitä mitään ymmärtänyt sitten sen verisen marraskuun yön.

Mina pyyhki pois kyyneleensä ja kääri sideharson pakottavan kätensä ympärille, kuten hän oli tehnyt joka kolmas ilta niin kauan kuin muisti, senkin jälkeen kun toivo oli mennyt. Kuppi oli puolillaan, ja se saisi riittää tänään.